Me nukuttiin vajassa. Se oli laudoista tehty ja ikkunat katsoivat vesille. Ympärillä kasvoi paksuja mäntyjä. Me mentiin nukkumaan aina kun niiden rungot alkoivat punertaa oikealta puolelta. Vajassa haisi bensa muistona niiltä ajoilta kun siellä oli säilytetty perämoottoria ja moottorisahaa. Niitä mä aina jaksoin pelätä. Näin unia, kuinka ne yöllä ajoivat mua takaa, tulivat mun viereeni ja niiden potkurit ja terät alkoivat puskea ja kalvaa mun sääriä, mun vatsaa. Se sanoi, että mulla on vaan ilmaa mahassa.

Mä yritin aina tulla nukkumaan vasta kun muut oli nukahtaneet, ettei se näkisi mua. Viivyttelin vaikka paskahuussissa siihen asti kun valot sammuivat, vaikka pelotti tulla sieltä metsän hämäristä yksin. Vaikka enemmän mä olin yksin sitten kun olin vetänyt peiton korville. 

Se otti aina ensiksi varpaasta kiinni. Se tiesi, että jos mä olin hereillä, mä en osaisi olla liikkumatta, vaikka kuinka yritin. Sitten se tarttui nilkkaan, ja sitten kohta se jo makasi mun vieressä. Mä vedin peittoa tiukemmin ympärille. Se odotti vähän aikaa. Muut kuorsasivat. Hysssss, se puhalsi hampaiden välistä mun kaulaan ja kaivoi niin kauan että sai käden mun peiton alle. Siinä vaiheessa mä tiesin, että olin taas hävinnyt. Mä ajattelin mäntyjen runkoja ja tiesin, että kun ne muuttuvat taas ruskeiksi, se lähtee takaisin omaan sänkyynsä. 

Mä en ensiksi tajunnut, että ei mun tarvitse. Mä en tajunnut, että se on mitään pahaa, vaikka se oli pahaa ja tuntui pahalle ja haisi pahalle. Se sanoi, että se on ihan hyvä niin. Mun ei tarvitsisi kertoa kellekään. Jos ne kuulisi, ne nauraisi mulle koko mun elämän loppuun asti. Ei sitä voinut ymmärtää. Ei sitä voinut haluta. Ei sille voinut mitään. Ja sitten se sanoi, että mä olen ihan yhtä paha kuin se.

Vikana yönä se nujusi itsensä mun päälle niin että mä en saanut henkeä. Mun päähän sattui. Hysssshhhh, hysssssshhhhh, se puhalsi kuumaa mun kaulaan ja tukki mun suun ja väänsi mun selkää. Mä en tiedä miten mä sen tein. Mä aloin vääntää takaisin. Mä olin männynrunko. Perämoottori. Moottorisaha. Jotenkin väänsin lantiota sivuun ja sain toisen polven koukkuun ja pukkasin sitä kylkeen ja se putosi lattialle niin että kolina kävi. Valot syttyivät, lakanat kahisivat.  Se kykki siinä sängyn vieressä alastomana ja valo heijastui sen silmistä niin että se näytti ihan joltain hullulta oravalta. "Meehän takas sänkyys" sille sanottiin. Kukaan ei kysynyt, mitä se siinä lattialla teki. Se katsoi mua mustin silmin kädet nyrkissä. Sen muna oli yhä isona. "Valot pois!" se sanoi. "Mee sänkyys siitä!" oli vastaus. Se ryömi kyykyssä lattian yli takaisin sänkynsä viereen ja kiipesi peiton alle. "Valot pois" se sanoi taas. Valot sammuivat.