Pissatti. Hangontien tiukat mutkat tuntuivat rakossa. Koppiauton kulku ei ollut mitenkään tasaista. Kuski ei ollut ehtinyt ihan selvitä regattayön kaljoista, joista minäkin sain osuuteni. Aamulla join vesipostista janooni kourakaupalla vettä.

Kopin joka nurkassa lojui joku. Ilma haisi bissepieruille ja krapulahöngälle. Joku oli ahminut valkosipulia. Yksi pariskunta muhinoi pimeydessä toistensa ympäri kietoutuneina. Elukat. Niitä oli käsketty lopettamaan jo monta kertaa, mutta eivät ne uskoneet. "Nuorta lempee se vaan on", kuski oli sanonut. "Tää on mun auto, ja jos joku haluu täällä bylsii siististi, niin bylsiköön." Asia oli sillä selvä. "Tehkää mitä vaan paitsi tappelette!" Sillä oli kiire ja huono tuuli. Huomenna odotti toripäivä. 

Pissa paisui. Vaihdoin asentoa, puristin reisiä. Auto heittelehti, pohjaan kolahti jotain. "Orava" joku sanoi. "Kyttäauto" sanoi joku muu. "Sun mutsis" sanoi kolmas. Sille naurettiin. Keskityin tuijottamaan katonrajassa olevaa rakoa. Sen läpi pääsi niin kirkas valonsäde, että sokaistui jos tuijotti sitä pitkään. Kun käänsi katseen taas pimeyteen, näki vain harmaan palkin, kuten sensuroiduissa kuvissa. Pariskunta alkoi päästä asiaan. Palkki peitti heidän ääriviivansa sopivasti. Joku kuorsasi kovaa. Kukaan ei oikeastaan puhunut. Moottori pauhasi.

Kuvittelin minkälaista heillä on. Vaatiihan se pokkaa naida siinä, kun ventovierasta jengiä istuu metrin päässä. Kunnon krapula voittaa turhan häveliäisyyden mennen tullen, kun himot iskevät. Ja mitä vieraista tyypeistä, ei niitä edes näe. Minut laskivat varmaan siihen porukkaan. Eihän minun siellä kopissa oikeastaan edes alun perin kuulunut olla. Se oli ollut sellainen ekstempore-lähtö joskus yhdeksän jälkeen illalla, kun joku keksi, että voitaisiin lähteä Hankoon. Ihan sattumalta satuin olemaan siinä pöydässä ja sen verran jurrissa, että oli turhan helppoa yllyttää. En oikeastaan edes tuntenut ketään muuta kuin kuskin etäisesti, tutuntuttu, torikauppias, jotain perunoita tai vastaavia möi. Yöllä tunnuttiin olevan parhaita kavereita, aamulla ei enää edes moikattu. Huoli se kuitenkin paluumatkalle kyytiin, jos kopissa matkustaminen kelpasi. Pariskunta otti äänistä päätellen tilanteesta aina vain enemmän irti. Vieressä lojuneet kömpivät kauemmas, ahtautuivat kiroillen ja naureskellen kolmeen muuhun nurkkaan. Kuorsaaja maiskutti suutaan.

Naiminen palautti ajatukset omaan alapäähän. Kohta lirahtaisi, jos tulisi kunnon töyssy. Päässä jyskytti ja kieli kuivui kitalakeen. Löyhkä tiivistyi kuin hiki ihon pintaan. Multa ja hiekka rahisi pariskunnan alla, leijui pölynä katonrajasta tunkevassa valonsäteessä, narskui hampaissa. 

Joku oven vieressä istunut tyttö nousi ja hoiperteli ohjaamon luukun luo. "Hei!" kimeä ääni huusi ja käsi hakkasi ohjaamon seinää. "Hei!!" Kuski avasi luukun. "No hä!" "Mullon kusihätä!" tyttö karjaisi. "Kuse housuus!" "Enkä kuse! Pysäytä!" "Emmä ehi pysäyttää, pitää olla kymmeneltä perillä. Kuse pulloon!" "Pysäytä saatana, täällä ruveta mihinkään pulloihin kusemaan!" Tytön ääni oli luja. Kuskin naama vilahti luukulla. "No voi vittu sitte."

Parin minuutin päästä moottorin ääni muuttui, auto jarrutti, töyssähteli ja pysähtyi. Ohjaamon ovi pamahti. Joku raplasi takaovien lukkoa ja leväytti vihdoin oven selälleen. Auringonvalo syöksyi sisään. "Äkkiä sitte, eikä mennä kauas, tohon viereen vaan" kuski tokaisi ja tuijotti pimeyteen valon keskeltä. Pariskunta repi hämillään vaatteita päälleen, tyttö peitti paljaat rintansa, poika kätkeytyi tuuhean otsatukan taakse. Anarkia katosi pimeyden mukana.  Muu jengi siristeli käsivarsiensa takaa, kaivautui huppareihinsa kirkkaudelta suojaan. Yksi jatkoi kuorsaustaan.  Neljä lähellä ovea istunutta tyyppiä pinkaisi pystyyn ja hyppäsi ulos autosta housujaan aukoen. Kävivät tien varteen riviin kuselle, toisistaan piittamatta kuin pikkutytöt ja -pojat. Lirisi ja lorisi, kusenhaju levisi kopin perimmäiseen nurkkaan asti. 

Liikahdin noustakseni lattialta. Rakko oli repeämäisillään. Nousin lattialta, hyppäsin ulos autosta. Auringonvalo sokaisi, horjahdin ja otin tukea kopin seinästä. Näin huojuvia puiden latvoja, lähdin kohti niitä. "Minne sä muka meet" kuului kuskin ääni. "Tohon samaan riviin vaan ny! Ei täs oo koko päivää aikaa." Pysähdyin ja käännyin. Kaikki katsoivat minua, tytöt kyykyssä ja pojat seisoviltaan, kuski seisoi niiden takana ja vahti. Lirinä ja lorina lakkasi. Jengi järjesti paidanhelmoja housuihinsa ja veti vetoketjujaan kiinni, varoen astumasta omiin lätäköihinsä. Vaihdoin jalkaa. Lätäköistä nouseva lemu oksetti. Kuseksijat kiipesivät yksi toisensa jälkeen takaisin koppiin."No! Meinaatko vai et" kuski murahti. "Meinaatsä seistä siinä kun mä kusen?" kuiskasin. Painoin kädellä vatsaa, leuka vääntyi irveeseen. Ihan kohta posahtaisin. Kuski tuijotti epäuskoisena pari sekuntia, räjähti nauramaan ja lähti tallustelemaan auton nokan editse takaisin ohjaamoon. "No en meinaa."

Hoidin homman ja kiipesin takaisin koppiin. Joku sulki ovet. Huvittuneet ja ivalliset katseet tunkeutuivat pimeyden läpi.